työt vähenee loppu lähenee

Hihiihiiii jejjejejejejeeeeeee. Voisin jatkaa vielä vaikka kuinka monta riviä mutta siis kolme päivää töitä enää jäljellä. Tosin kahden Suomesta tulevien kahden hirmun takia/ansiosta niistä työpäivistä tulee erilaiset. Tulevaa reissua en tosin osaa kyllä edes kuvitella, tuntuu kuin se olisi jossain kaukana tulevaisuudessa. Suomeen palaaminen tuntuu kuin eläisin eri planeetalla. Eilen illalla tajusin vasta kunnolla lähdön hetken lähestyvän kun aloin jo vähän alustavasti siivoilemaan hyllyjä  ja käymään läpi mikä jää ja mikä ei jää. Mutta pianpianpian....

Väitän että kuluneen viikon kepeään ja huolettomaan mielialaan on vaikuttanut se, että tiedän lopun olevan jo niiiin lähellä. Paljon on tullut nähtyä kavereita ja nähty tuttuja maisemia.

Hieno VIVID Sydney on myös käynnissä: esimerkiksi Operataloon heijastetaan joka ilta erilaisia kuvia, videoita jne ja Darling Harbourissa on vesi- ja valoshowta jne. 

Niin ja viime viikonloppuna näin ihan oikean ja täysin villin kengurun (nyt ei ollut edes villikenguru kansallispuiston aitojen sisäpuolella). Tai Wallabyn. Anyways, olin kävelemässä kotiin yksin pimeässä ja yhtäkkiä puskasta alkoi kuulua kummaa rasahtelua. Ihan kuin joku ihminen olisi pyörinyt ryteikössä alaspäin. Pian edessäni loikki jo kenguru. Ja sitten se oli poissa.

Muutakin kirjotettavaa olisi, ja kuvia tottakai, mutta aika ei riitä. Pitää laittaa vieraille sängyt valmiiksi ja sen jälkeen hakea tyttö viimeistä kertaa drama-kerhosta. Hiphei.

(Ainiin, onnea teille, jotka lakin saatte lauantaina päähän:) Ja vähän teillekin, joilta peruskoulu pian ohi.:) )