Uusia kokemuksia, vanhoja kavereita

Mikä onkaan mukavampaa kuin ihanana lauantaiaamuna pävittää jälkeenjäänyttä blogia, paistaahan ulkona kuitenkin aurinko siniseltä taivaalta (+18C) ja käytännössä viiminen "vapaa" lauantai. Sormet vähän jäässä, villasukat jalassa ja patteri vieressä lämmittämässä. Ei sovi liiaksi valittaa, oon Australiassa. (Ja muuten TASAN KUUKAUDEN päästä olen sanonut heipat ihmemaalle:( )

Arkisin päivisin mulla on hyvät mahdollisuudet tehdä vaikka ja mitä, koska silloin mulla on auto käytössä. (Parasta heti viikonloppujen jälkeen) Olen yrittänyt hyödyntää autoa niin paljon kuin mahdollista, tosin yleensä juuri silloin kun sulla on suunnitelmat täysin valmiina tuleekin hidaste tai este (tyttö kipeä (jos ei mun, niin sitten sen aupairkaverin, jonka kanssa piti mennä), auto korjaamossa, isä yllättäen kotona ja tarvii autoa, siinä kai ne yleisimmät). Kauas Sydneystä en ole lähtenyt, aika on kuitenkin rajallinen ja ikinä ei voi olla täysin varma miten liikenne sujuu. Mutta lähempääkin löytyy nähtävä ja tehtävää, ja välillä voi ajaa auton laiskasti juna-asemalle ja mennä keskustaan.

Edellisellä viikolla sain takaisin Sydneyyn tulleet Erican ja Natalin seuraksi: ajettiin ensiksi Palm Beachille, joka on Sydneyn pohjoisin ranta. Palm Beachillä kuvataan myös Home&Away -sarjaa, jota kuulemma Suomessakin tv5 on näyttänyt. Palm Beachiltä lähtee reitti ylös niemenkärkeen jossa Barrenjoey Lighthouse, portaita riitti! 

Palm Beach

Barrenjoey Lighthouse
Palm Beach ja Barrenjoey Lighthouse ovat tutut jo tästä (kuva West Headista, jonne Lisa vei minut yksi sunnuntai)

Palm Beachiltä lähdettiin ajamaan alaspäin rannikkoa: mm. Newportin, Mona Valen (jossa olen käynyt useamman kerran yksikseni katsomassa merta ja surffareita. ne on hyviä) ja Narrabeen Beacheille pysähdyttiin. Viimeisenä vastaan tuli Manly. Ranta-take-awayn jälkeen ajettiin vielä North Headiin, Sydney Harbourin pohjoiselle portille. Tiedättekö kun elokuvissa on niitä näköalapaikkoja josta näkee koko kaupungin? Pilvenpiirtäjät ja muut tutut rakennelmat. Tämä paikka näyttää Sydneyn keskustan parhaiten! Ihana paikka!

Viimeinen kaverikuva ja Natalin toiseksi viimeinen Australiapäivä

Hävettää vähän, mutta en ole kertaakaan leiponut korvapuusteja hosteille maistettavaksi. Ratkaisin ongelman mulle edullisella tavalla, IKEA! Sovittiin Nooran kanssa lounastreffit Ikeaan (lihapullat juunou), kierreltiin kotoisissa sini-keltaisissa väreissä ja ostettiin länsinaapurin korvapuusteja (ne on ne kumoon kaadetut korvapuustit, suomalaisten puustit ovat pystyssä... vissi ero).

Ikea löytyy Olypic Parkin läheltä (vuoden 2000 olympialaiset!). Aivan ensimmäisinä aussipäivinäni käytiin jo Lisan kanssa Ikeassa ja silloin Lisa ajoi minut myös Parkin läpi. Nähtäväänähtävää siellä ei taida paljoa olla, enemmänkin toiminnallisia asioita. Voi olla että Olympic Parkin tarkempi näkeminen jääkin väliin. Ja hei, se on vaan aina niin kivaa ajella autolla uusiin paikkoihin kun tajuaa että järjellä pärjää (ei ole navigaattoria;) ) Samalla näkee lisää Sydneytä ja tulee olo että on saanut jotain aikaiseksikin:D

Piti ihan Australiaan asti tulla syömään ensimmäiset Ikean lihapullat. Ja ensimmäiset lihapullat kuuteen kuukauteen.

Sydneyn junien erikoisuus: käännettävät penkit. Hyvästi selkä menosuuntaan matkustaminen

 Joskus päivisin ja useimmiten tortai-iltaisin shoppaillaan:

Aloitin myös tuliaisten oston: laatikollinen TimTameja löytyy matkalaukusta (ja vain yksi paketeista on syöty KOSKA olin kiltti ja tarjosin TimTameja Lisalle yksi ilta teen kanssa koska hän oli jo suklaahimoon ottamassa keksejä nutellalla:) hyvä syy eikös? Ja niin kiltti aupair ;D) Theresialla oli hauskaa ja kaupan kassakin ymmärsi mua:D
 

Theresia ja Erica

Ainiin, epätoivoisesti kun yritän oppia lisää englantia, olen ottanut viimeisten viikkojen nopeuttamiseksi kahden viikon englaninkurssin. Viimeinen tunti oli eilen ja koulusta lähtiessä tuli ihan päättärifiilikset. (Oi niitä aikoja) Tunnit olivat ma-pe 9-12 ja oli vaihteeksi tosi piristävää lähteä heti aamusta liikkeelle, ahtautua aamun ruuhkajunaan ja yrittää naamioitua puku-ihmisten (työpukeutuminen astetta hienompaa täällä kuin Suomesa, jakkuja, pukuja jne) joukkoon. Saatoin jonkun uuden asian englannista oppia mutta suurin hyöty taisi tulla psyykkisesti (toukokuun viimeinen vaan mielessä). Ja sain tutustua paremmin muihin maihin, muut opiskelijat olivat pääasiassa Japanista ja (Etelä-)Koreasta, mutta yksi argentiinalainen oli myös ryhmässäni. 

Tunnit pysyivät myös mielenkiintoisina: jokaisella tunnilla oli eri opettaja ja koko aika joku oli äänessä ja piti pysyä skarppina koska tulee oma vuoro puhua. Tunnit olivat ns. Callan Method, poikkeaa täysin normaaleista englannintunneista. (Google ja Youtube avaa paremmin)