Blue Mountains

Blue Mountains, nimensä mukaisesti vuoret näyttävät siniseltä.

Herätys aamulla 5:15, mitä ihmettä! Mut herätys olis voinut olla viel aikasemminkin, jos olisin ollut yön kotona. Nyt olen kuitenkin kokeillut backpackerinkin elämää ja nukkunut yhden yön hostellissa, ja kyllähän se siinä meni. Etenkin kun ei tarvinnut maksaa siitä mitään. Tosin hostelliin sisään päästääkseni mun piti vaihtaa hetkeksi henkilöllisyyttä Nataliksi:D

Aamulla oikea Natali patisti meidät kaikki sängystä ylös ja vähän kiire meinasikin tulla. Mukava aamu (vai yö-)lenkki juna-asemalle ja sen jälkeen kaksi tuntia junassa istumista kohti Blue Mountainseja, Sinisiä vuoria. Vuoret jatkuu aina pohjoiseen Cairnsiin saakka, mutta Sydneyn kohdalla vuoret on hienoimmillaan ja siellä on myös kuuluisa Three Sisters –kivipatsaat.

Three Sisters

Koko viikon jatkunut ihana sää oli edelleen meidän puolella ja ilma oli kirkas eikä haitannut maisemia yhtään! (Iina, haluun nähdä sun kuvat vuorilta, koska en osaa kuvitella millasta siellä vois myös olla:) ) Natali ja Erica olivat käyneet aikaisemminkin vuorilla, joten meil oli melkeen omat oppaat mukana.

Juna vei meidät Katoomban asemalle, subi aamupalaksi, kaupasta viinirypäleitä, omenia, pähkinöitä ja timtameja evääksi ja sen jälkeen lähdettiin kohti Echo Pointia. Ajantaju oli vähän kateissa aikaisen herätyksen takia mut matka kesti ehkä noin puoli tuntia. Echo Pointilta näki Three Sistersit ja sieltä lähti myös bushwalking-polku alas laaksoon. Reitin alkupäässä oli nk. kylmä sademetsä, vesiputouksia ja kaikkea:) (Kylmiä sademetsiä oli muuten myös Great Oceanin varrella, kun taas Cairnista ja päiväntasaajan seudulta löytyy niitä toisia sademetsiä). Vaikka mentiinkin alaspäin, välillä huomasi että jalat tärisee. Toisaalta en ihmettele kun isompaa ja pienempää porrasta ja askelmaa koko ajan edessä.

Takaisin ylöspäin kiivettiin, siis lähes kirjaimellisesti, siskojen luona. (Luulenpa, että menen vielä takaisin vuorille, vaikka ihan vaan sen takia että otan kuvia portaista:D) Portaat veivät ensimmäiselle kivipatsaalle ja sieltä oli enää lyhyt matka takaisin Echo Pointille:) Ja vihdoinkin saatiin vettä! (Alex lähti portaiden alkaessa "juoksemaan" ylös, ja ainoa jäljellä oleva vesi oli Alexilla repussa... Tosin tajuttiin se vasta kun tuli jano:D Ei auttanut muu kuin syödä viinirypäleitä ja niillä pärjätä:D)

Koko reittiin meni reilut kolme tuntia mut sen pituudesta ei ole ihan tietoa (miksen tajunnut ottaa sykemittaria matkan mittaamista varten mukaan?!). Toisaalta nousu ja lasku veivät aikaa, joten kilometreissä kuljettu matka ei ole suuri. Oli kuitenkin ihana päivä: näin vihdoinkin siniset vuoret ja oli vaihteeksi vähän erilainen viikonloppu. Ja oli vielä yks päivä aikaa Erican ja Natalin kanssa, koska heti maanantaina alkoi reppureissaaminen.

Olin muuten päivän jälkeen sekaisin englannin ja ruotsin kanssa, taisin enemmänkin puhua swenglishia… 

Echo Pointilta

Tämä oli HIENO! Ja ennen kuin "putousta" edes näkyi, pystyi kuulemaan veden äänen. AWW.

Miniputous, ihana! Ja taas ihanaa veden lorinaa. (kylmä sademetsä)

Alaspäin mennessä vielä hymyilytti... :D Portaista ylöspäin mulla ei olekaan kuvaa: silloin ei kiinnostanut keskittyä kameran heiluttamiseen vaan ainoa asia kun mielessä oli, oli seuraava porras. (mut ne portaat oli jyrkät ja korkeat ja ne vaan jatkui ja jatkui.)

Tätä ei vaan saanut näyttämään niin hienolta kuvassa mitä se oikeasti oli. Ihan tossa parin metrin päässä loppui kallio ja vesi pääsi vapaaseen pudotukseen. Ja taas, mikä ihana veden lorina!

Tä oli ihan tositosi hieno vesiputous! Ja iso! Ja taas niin ihanan kuulostakin!

Samaa putousta edelleen ja oli muuten ihan pakko kiipeä (turva?)aidan yli et mahduttiin paremmin mukaan kuvaan.

Tässä vesiputous koko komeudessaan!

Muutama nainen, jotka tulivat meitä vastaan portaissa (=menossa onnellisesti alaspäin) totesivat et vaikka näytetäänkin, noh.., kuntoilleilta, niin ainakin jaksetaan edelleen hymyillä:) ja se oli kyl totta:)

Retkeilijät kiittää ja kuittaa (ja timtamit myös)

Katoomba kiittää ja kuittaa