Ssssssssurfing

Mitä se on, kun:

• kaikki on kiinni ajoituksesta
• merivesi kirvelee silmissä
• juot merivettä litrakaupalla
• aallot puskevat päin (ja vie usein veden allekin)
• ja olet vaarassa joutua hain ruuaksi (no eiiii nyt sentään :D)?

Ja kaiken edellisten jälkeen koet säälittävän kahden sekunnin onnistumisen: pysyt pystyssä.

Pystyssä nimittäin surffilaudalla, vedessä! :)

Surffaus on yksi niistä monista asioista, joka kuuluu mun to do-listaan/aussiunelmaan. Päätin, että Suomeen ei ole palaamista ennen kuin olen kokeillut surffausta. Teidän lohdutukseksi kerron, että nyt se este on hoidettu pois alta. Tosin ihan vasta alkutekijöissä tässä ollaan, vielä en sano tykkäänkö vai en. Mutta ihan tosi hyvä fiilis on näin jälkikäteen. Ja väsynyt:D

Ihan ensiksi aloitettiin märkäpukujen pukemisella, seuraavaksi laudat kainaloon ja rannalle mars. Aina tähän asti olen vähän naureskellut niitä ihmisiä, jotka rantahiekalla makaavat laudan päällä ja kuivamelovat ja harjoittelevat pystyyn nousemisen tekniikkaa. No nyt olin yksi niistä. Pilkka osui omaan nilkkaan.

Kun muutamat kuivaharjoittelut oli tehty, oli veteenmenon vuoro. Ja siitä meidät laitettiin heti ”ottamaan” aaltoja ja yrittämään jalkojen varaan seisomista. Monien toistojen jälkeen homma alkoi toimia jo sen verran hyvin, että pääsin makuuasennosta (mistä siis koko homma alkaa) jonkinnäköiseen polviseisontaan (? tai jotain sinne päin mikä ei kuitenkaan ollut yhtään sinne päin). Pian huomasinkin olevani jo vedessä. Ja uudestaan. Tässä Vaiheessa tuli eteen mun mielestä se ei-kivoin osuus: takaisin aloituspisteeseen meneminen. (Kivoin osuus oli taas ehdottomasti laudan päällä kelluminen aaltoa odotellen:D)

Aluksi aallot olivat ”pieniä”, vähän vettä roiskui, ei muuta. Jossakin kohtaa aallot alkoivat olla jo isompia. Vesi tuli kovemmalla voimalla, vei jalat alta ja välillä lauta lähti kädestäkin. Suurempiin aaltoihin piti sukeltaa, jotta ei mennyt sen ”mukana”. Vielä suurempiin aaltoihin piti keinauttaa lauta(+itsensä) ympäri ja odottaa veden alla, että aalto menee ohi. Ainakaan näin ensimmäisellä kerralla se ei ihan ollut se mun juttu. Tajusin (ehkä?) ottaa ennen keinautusta happea keuhkoihin, tajusin pidättää hengitystä veden alla mutta en tainnut tajuta, että voin kuitenkin hengittää ulos veden alla.

Välillä seisomaannousun yritys kaatui kirjaimellisesti veteen jo heti alkumetreillä, sillä makasin laudalla vinosti. Noin 1,5tunnin surffisession puolessa välissä oli pieni tauko, jonka jälkeen homma jatkui. Tauon jälkeen sujui jo vähän paremmin, onnistuin pääsemään muutaman kerran jaloille asti ja pysymäänkin siinä sekunnin pari. Jee! :D

Aallot oli meidän opettajankin mukaan aika isoja ja voimakkaita, ei parhaat olosuhteet ensikertalaiselle:D Joten siihen nähden pärjäsimme mun mielestä aivan loistavasti. Seuraavan kerran taas ensi tiistaina, tai jos meri ei siihen mennessä ole rauhoittunut, niin ensi torstaina. (Sitä en todellakaan tiedä, miten nyt voi jo tietää, että aallot menevät pahemmaksi tulevaa viikonloppua kohden. Ausseilla näyttää olevan luonnostaan hyvä säätutka.)

Mikä ehkä parasta, nyt kun piti keskittyä surffaukseen, ei jäänyt aikaa miettiä veden ”kylmyyttä” (tarkennuksena sanottakoon että ainoastaan siinä vaiheessa kun astuu ensimmäisiä askelia vedessä :D ) tai meressä olevia viherkasvin paloja (mitä ei todellakaan ollut paljon enää vedessä, sillä kaikki oli rantautunut jo rannalle. Onneksi. Toivottavasti ne ovat jatkossakin kuivalla maalla.). Saan vähän henkistä koulutusta samalla:D

Ja pahoitteluni, ettei mulla ole kuvamateriaalia tästä sähellyksestä:D