keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Elämän lanka


Aussi-ajan alussa oli ehkä lähinnä ahdistunut olo siitä, että to do-lista on pitkä eikä tiedä mistä ja miten aloittaa. (Eikä muuten mitään LISTAA edes ollut, omassa päässä vaan.) Parhaiten pääsin liikkeelle, kun pilkkoin sen osiin. Unohdin kokonaisuuden ja otin vain muutaman asian, joista kokeilin aloittaa. Toinen kokeiluista tuotti tulosta ja sain yhtä pyörää liikkeelle ja kun se oli liikkeellä, aloin käynnistämään toista. Tässä kolmannen ja neljännen toteutumista odotellessa pitää välillä muistaa ihan vaan panostaa olemiseen ja niihin pieniin mutta tarpeellisiin tekemisiin. Käydä rannoilla, puistoissa, syömässä ulkona, ehkä vähän shoppailla ja vaikka vaan kävellä ulkona. (Rannat ja puistot on muuten hyvä yhdistää piknikiin;))


Kun on alkanut päästä vauhtiin, on mieli kummasti kevyempi. Tietää, että osan asioista on jo tehnyt ja osa on jo erittäin varmasti tulossa. Kaikista ei ole vielä varmuutta, mutta kun asioita tekee vähitellen, ei niiden toteutus pitäisi ainakaan ajasta jäädä kiinni. Ja kun homman (tässä tapauksessa oz-dreamin eläminen ja to do:t) on kerran aloittanut, haluaa sen hoitaa kunnolla loppuun asti. Ylämäki on vaihtunut alamäeksi.


Tämä hetki Ausseissa tulee kestämään rajatun ajan (kyllä! :D) ja yritän tehdä ja nähdä kaiken sen, mikä minua vähääkään kiinnostaa. Ei ainakaan tarvitse myöhemmin harmitella, että jäi menemättä sinne ja näkemättä tota. Täällä elämästä nauttiminen on paremmin sisäistettävissä ja toteutettavissa. Mut vielä tärkeämpää se on mun mielestä muistaa siinä normaalissa arkielämässä (Suomessa), joka vie kuitenkin suurimman osan meidän elinajasta. Sen kun muistaisi:)

Ja kokonaisuuden pilkkominen pienempiin osiin, oli asia mikä tahansa, auttaa aina. Kunhan vaan malttaa tehdä yhden asian kerralla.

Kuvasatoa viime viikonlopusta:

 


Lauantaina Erican kanssa Pancakes on the Rocks. Täällä on kuulemma "pakko" käydä ja olen kuullut vain hyvää tästä paikasta, eikä meilekään pahaa sanottavaa tullut. Paitsi se, että oltiin lievästi sanottuna täynnä, kun lähdettiin. Mutta nacholautanen, pinjansiemen-pestoleipää ja vielä viimitteeksi amerikkalaisia pannukakkuja: normipannari mansikoilla ja vaniljajätskillä, suklaapannari banaanilla ja suklaajätskillä.
Yritän välillä testaila kameran ominaisuuksia. Tavoitteena olisi osata käyttää niitä siihen mennessä, kun tuun takaisin Suomeen...

Lauantai-iltaa muiden au pairien kanssa Helm Barissa. Tilasin kaksi kaljaa, sain kannullisen ja kaksi lasia. (Y)

Chinese New Year -paraati sunnuntaina


Kiinalaisilla on joku omituinen systeemi vuoden vaihtumisen kanssa: siksi niiden uuden vuoden bileet tulevat vähän jälkijunassa...


2 kommenttia:

  1. Aina ei tiedä mitä saa kun tilaa ;), tässä ei onneksi käynyt huonommin..
    Aivan sairaan hyvän näköiset jälkkärit!

    VastaaPoista
  2. Carpe diem ;) Pätee ihan joka hetki.
    Kiinalaisilla on ihan oma ajanlaskunsa ja kalenterinsa tämän meidän systeemin rinnalla. Ainakin niiden uusi vuosi näyttää hienolta. Vaikka ei siinä Sydneyn uudessa vuodessakaan mitään valittamista ole....

    VastaaPoista