Viikko kuvina

Huh hei viikko taas vierähtänyt ja rehellisesti sanottuna mulla olisi kyllä ollut aikaa kirjoittaa tänne, mutta eipä vaan huvittanut.  Taas yhden nopeasti kuluneen viikon, ja täällä vietettyjen kolmen kuukauden(!!!) kunniaksi tässä teille lyhyt kuvakooste:

Aamuisin saatan tytön aina bussipysäkille (ja matkaa sen 200m... iltapäivisin matka bussipysäkiltä kotiovelle on 20 metriä ja mun tehtävä on mennä tyttöä vastaan pysäkille.). Viime torstaina satuin katsomaat naapurin puuhun, jossa oli parhaimmaaln 15 lintua. Kun tiedän mitä lajia nämä linnut olivat, kerron:)

Torstain päivän vapaa-aikaa viettämään Mona Vale -beachille...

... Marinan ja Erican kanssa...

...ja tietysti piknik. Life is so good. Ja noita TimTameja aion tuoda sitten paaaaljon kotiin Suomeen. Ette tiedä mistä jäätte paitsi! (vielä)

Nyyh. takaisin työn pariin. Tätä kuvaa ei ole muuten otettu Life Guardien takia vaan purjeveneen (se valkoinen pieni piste guardeista vähän oikealle), joka on ainut horisontissa näkyvä alus.

Perjantai-iltaa lähipaikallisessa, The Blue Gum. Oli tosi kiva paikka! Aussien drinkit ovat muuten aika mietoja. Tässä kannussa oli neljän shotin verran alkoholipitoista nestettä. Ei ihme että sitä joi kuin mehua.

Launtaina oli sateista:( Ja esim. eteläisessä Sydneyssä kärsittiin tulvista ja tuulen rikkomista katoista jne.) Mulla ei ollut kuitenkaan mitään hätää, päin vastoin, tein valkosuklaa-mustikkamuffinseja ja peittoon kääriytyneenä katsoin telkkaria ja kuuntelin sateen kova ropinaa. Mustikat huomioon ottaen näistä tuli niin hyviä kuin mahdollista:D (anteeksi itsekehu). Mutta tosiaan Suomen mustikat on tuhat kertaa parempia, maistuvampia. (On meillä Suomessa joku sentään paremmin:D)

Sunnuntaina mentiin ajelulle hostäidin ja tytön kanssa. Ajeltiin Parramatta-nimiseen kaupunginosaan (jossa myös molemmat vanhemmat käyvät töissä). Parramatta oli toinen alue, jonka englannista tulleet asuttivat parisensataa vuotta sitten. Kuvassa The Old Givernment House. Sisällä saimme n. tunnin opastetun kierroksen, mutta kuvia siellä ei saanut ottaa.

The Old Government House.
Vaikka sää olikin pilvinen, ei silti tarvinnut palella. +29 ja kosteaa. Huh hellettä.

Sydney on tosi monikulttuurinen kaupunki. Kiinalaisia täältä löytyy eniten, mutta Parramatta on tunnettu intialaisesta väestöstään. Siellä olikin yksi pitkä katu täynnä intialaisia ravintoloita ja kauppoja. Tähän Ginger-nimiseen ravintolaan poikettiin lounaalle. Ja oli kyllä hyvää:) Taas tajusin että opin jotakin uutta Australiassa: syömään mm. intialaista, japanilaista ja thai-ruokaa. (Kiinalaistakin pitäisi ehkä maistaa ennen HOng Kongiin menos...)

Alkuviikosta mulla ei näköjään olekaan kuvia. Ilmeisesti silloin en ole tehnyt mitään, koska kannan TOSI uskollisesti kameraa aina mukana. Itseni tuntien, se on joko koko ajan mukana tai sitten en "jaksa" ottaa sitä ikinä mukaan. Oikeastaa kamera on jo vakiovaruste kun lähden jonnekin, tosin salille tai ruokakauppaan sitä en ota mukaan:D

Tänään eli torstaina olimme suunnitelleet rantapäivää Erican ja Natalin kanssa. Sääennusteet eivät vaan olleet meidän puolella, sillä niiden mukaan vettä piti sataa 80% todennäköisyydellä koko päivän. Päätettiin uhmata säätä, sillä oli lämmintä ja kosteaa(=kuumaa), pilvistä huolimatta, ja lähdettiin kokeilemaan tuuria rannalle. Mukaan pakatut sateenvarjot ehkä auttoivat pitämään sateen poissa:D (Ja tässä vaiheessa mainittakoon, että ennusteet toteutuivat kuitenki illaksi.)

Mutta oli taas huippurantapäivä. Meren kohinaa ja pehmeä rantahiekka, siellä voisi ottaa lepiä vaika koko päivän. Mutta, kuten aina, työt kutsuu ennemmin tai myöhemmin. Mut on tä vaan aika luksusta;D

Elämän lanka

Aussi-ajan alussa oli ehkä lähinnä ahdistunut olo siitä, että to do-lista on pitkä eikä tiedä mistä ja miten aloittaa. (Eikä muuten mitään LISTAA edes ollut, omassa päässä vaan.) Parhaiten pääsin liikkeelle, kun pilkkoin sen osiin. Unohdin kokonaisuuden ja otin vain muutaman asian, joista kokeilin aloittaa. Toinen kokeiluista tuotti tulosta ja sain yhtä pyörää liikkeelle ja kun se oli liikkeellä, aloin käynnistämään toista. Tässä kolmannen ja neljännen toteutumista odotellessa pitää välillä muistaa ihan vaan panostaa olemiseen ja niihin pieniin mutta tarpeellisiin tekemisiin. Käydä rannoilla, puistoissa, syömässä ulkona, ehkä vähän shoppailla ja vaikka vaan kävellä ulkona. (Rannat ja puistot on muuten hyvä yhdistää piknikiin;))

Kun on alkanut päästä vauhtiin, on mieli kummasti kevyempi. Tietää, että osan asioista on jo tehnyt ja osa on jo erittäin varmasti tulossa. Kaikista ei ole vielä varmuutta, mutta kun asioita tekee vähitellen, ei niiden toteutus pitäisi ainakaan ajasta jäädä kiinni. Ja kun homman (tässä tapauksessa oz-dreamin eläminen ja to do:t) on kerran aloittanut, haluaa sen hoitaa kunnolla loppuun asti. Ylämäki on vaihtunut alamäeksi.

Tämä hetki Ausseissa tulee kestämään rajatun ajan (kyllä! :D) ja yritän tehdä ja nähdä kaiken sen, mikä minua vähääkään kiinnostaa. Ei ainakaan tarvitse myöhemmin harmitella, että jäi menemättä sinne ja näkemättä tota. Täällä elämästä nauttiminen on paremmin sisäistettävissä ja toteutettavissa. Mut vielä tärkeämpää se on mun mielestä muistaa siinä normaalissa arkielämässä (Suomessa), joka vie kuitenkin suurimman osan meidän elinajasta. Sen kun muistaisi:)

Ja kokonaisuuden pilkkominen pienempiin osiin, oli asia mikä tahansa, auttaa aina. Kunhan vaan malttaa tehdä yhden asian kerralla.

Kuvasatoa viime viikonlopusta:

 

Lauantaina Erican kanssa Pancakes on the Rocks. Täällä on kuulemma "pakko" käydä ja olen kuullut vain hyvää tästä paikasta, eikä meilekään pahaa sanottavaa tullut. Paitsi se, että oltiin lievästi sanottuna täynnä, kun lähdettiin. Mutta nacholautanen, pinjansiemen-pestoleipää ja vielä viimitteeksi amerikkalaisia pannukakkuja: normipannari mansikoilla ja vaniljajätskillä, suklaapannari banaanilla ja suklaajätskillä.

Yritän välillä testaila kameran ominaisuuksia. Tavoitteena olisi osata käyttää niitä siihen mennessä, kun tuun takaisin Suomeen...

Lauantai-iltaa muiden au pairien kanssa Helm Barissa. Tilasin kaksi kaljaa, sain kannullisen ja kaksi lasia. (Y)

Chinese New Year -paraati sunnuntaina

Kiinalaisilla on joku omituinen systeemi vuoden vaihtumisen kanssa: siksi niiden uuden vuoden bileet tulevat vähän jälkijunassa...

Kengu!

Ihana päivä. Kenguru-päivä! Ku-Ring-Gain kansallispuisto, josta olen aikaisemminkin kertonut, oli tänään ohjelmassa. Suurin syy sinne menemiseen oli kengurut:) Kansallispuiston alueella on ehdottomasti paremmat mahdollisuudet nähdä luonnossa oikeasti elävä kenguru. Olenhan mä kenguruita (tai wallabyja ne oikeasti taisivat olla) ruokkinutkin jo, ja Great Ocean Roadin alkupäässä näin myös kenguruita (tosin ne olivat toooosi kaukana), mutta pitihän niitä kenguruja päästä itsekin bongailemaan! 

Samaiseen paikkaan mut vietiin ensimmäisenä aussipäivänäkin kenguruja katsomaan, tosin lämpöaallon takia ne olivat hakeutuneet alemmas laaksoon, jossa on viileämpää. Nyt olimme Erican kanssa paremmalla menestyksellä liikenteessä ja nähtiin 3 kengurua:) (Kengurut liikkuvat yleensä 3-4 hengen ryhmissä)

Ihka oikeita kenguruita:) Pitää mennä kyllä viel uudestaan, jos vaikka näkisi kenguruita vähän lähempää vielä, koska...

... ylempi kuva on otettu kuvanmuokkauksella tästä kuvasta. Mun kamera on sit ihmeellinen. (Ja mä myös, sillä osasin muokata kuvaa:D)
Silmin noi kengurut ei ollut noin hyvin nähtävissä, mut onneksi kamerallani on tarkempi näkökyky kuin mulla:D

Ericalla vähenee muuten päivät Sydneyssä, enään pari viikkoa mun seurana täällä:( Kansallispuiston laakso oli tuttua seutua Ericalle, mut kukaan ei ollut vielä näyttänyt hänelle millaista tuolla ylhäällä on, kenguruineen:) Olipahan mustakin hyötyä:D

Ja tottakai piknik. Namnam.

Nyt menen ottamaan pyykit pois narulta ja tekemään salaattia. Illalla englannintunnille. Hyvää huomenta Suomeen:)

Ssssssssurfing

Mitä se on, kun:

• kaikki on kiinni ajoituksesta
• merivesi kirvelee silmissä
• juot merivettä litrakaupalla
• aallot puskevat päin (ja vie usein veden allekin)
• ja olet vaarassa joutua hain ruuaksi (no eiiii nyt sentään :D)?

Ja kaiken edellisten jälkeen koet säälittävän kahden sekunnin onnistumisen: pysyt pystyssä.

Pystyssä nimittäin surffilaudalla, vedessä! :)

Surffaus on yksi niistä monista asioista, joka kuuluu mun to do-listaan/aussiunelmaan. Päätin, että Suomeen ei ole palaamista ennen kuin olen kokeillut surffausta. Teidän lohdutukseksi kerron, että nyt se este on hoidettu pois alta. Tosin ihan vasta alkutekijöissä tässä ollaan, vielä en sano tykkäänkö vai en. Mutta ihan tosi hyvä fiilis on näin jälkikäteen. Ja väsynyt:D

Ihan ensiksi aloitettiin märkäpukujen pukemisella, seuraavaksi laudat kainaloon ja rannalle mars. Aina tähän asti olen vähän naureskellut niitä ihmisiä, jotka rantahiekalla makaavat laudan päällä ja kuivamelovat ja harjoittelevat pystyyn nousemisen tekniikkaa. No nyt olin yksi niistä. Pilkka osui omaan nilkkaan.

Kun muutamat kuivaharjoittelut oli tehty, oli veteenmenon vuoro. Ja siitä meidät laitettiin heti ”ottamaan” aaltoja ja yrittämään jalkojen varaan seisomista. Monien toistojen jälkeen homma alkoi toimia jo sen verran hyvin, että pääsin makuuasennosta (mistä siis koko homma alkaa) jonkinnäköiseen polviseisontaan (? tai jotain sinne päin mikä ei kuitenkaan ollut yhtään sinne päin). Pian huomasinkin olevani jo vedessä. Ja uudestaan. Tässä Vaiheessa tuli eteen mun mielestä se ei-kivoin osuus: takaisin aloituspisteeseen meneminen. (Kivoin osuus oli taas ehdottomasti laudan päällä kelluminen aaltoa odotellen:D)

Aluksi aallot olivat ”pieniä”, vähän vettä roiskui, ei muuta. Jossakin kohtaa aallot alkoivat olla jo isompia. Vesi tuli kovemmalla voimalla, vei jalat alta ja välillä lauta lähti kädestäkin. Suurempiin aaltoihin piti sukeltaa, jotta ei mennyt sen ”mukana”. Vielä suurempiin aaltoihin piti keinauttaa lauta(+itsensä) ympäri ja odottaa veden alla, että aalto menee ohi. Ainakaan näin ensimmäisellä kerralla se ei ihan ollut se mun juttu. Tajusin (ehkä?) ottaa ennen keinautusta happea keuhkoihin, tajusin pidättää hengitystä veden alla mutta en tainnut tajuta, että voin kuitenkin hengittää ulos veden alla.

Välillä seisomaannousun yritys kaatui kirjaimellisesti veteen jo heti alkumetreillä, sillä makasin laudalla vinosti. Noin 1,5tunnin surffisession puolessa välissä oli pieni tauko, jonka jälkeen homma jatkui. Tauon jälkeen sujui jo vähän paremmin, onnistuin pääsemään muutaman kerran jaloille asti ja pysymäänkin siinä sekunnin pari. Jee! :D

Aallot oli meidän opettajankin mukaan aika isoja ja voimakkaita, ei parhaat olosuhteet ensikertalaiselle:D Joten siihen nähden pärjäsimme mun mielestä aivan loistavasti. Seuraavan kerran taas ensi tiistaina, tai jos meri ei siihen mennessä ole rauhoittunut, niin ensi torstaina. (Sitä en todellakaan tiedä, miten nyt voi jo tietää, että aallot menevät pahemmaksi tulevaa viikonloppua kohden. Ausseilla näyttää olevan luonnostaan hyvä säätutka.)

Mikä ehkä parasta, nyt kun piti keskittyä surffaukseen, ei jäänyt aikaa miettiä veden ”kylmyyttä” (tarkennuksena sanottakoon että ainoastaan siinä vaiheessa kun astuu ensimmäisiä askelia vedessä :D ) tai meressä olevia viherkasvin paloja (mitä ei todellakaan ollut paljon enää vedessä, sillä kaikki oli rantautunut jo rannalle. Onneksi. Toivottavasti ne ovat jatkossakin kuivalla maalla.). Saan vähän henkistä koulutusta samalla:D

Ja pahoitteluni, ettei mulla ole kuvamateriaalia tästä sähellyksestä:D

Suomi-vieraita ja Suomi-postia

Viikonloppu Lake Macquariella. Tarkoitus oli purjehtia, mut olin mukavuudenhaluinen ja jätin sen väliin. Siel olis ollut kylmää ja märkää. Mut ei hostisänkään purjehdus toteutunut, sillä oli ollut liian tuulista. (Pieni välihuomautus, et mun mielestä siellä ei näyttänyt kovinkaan tuuliselta, mut ehkä purjehtiminen katamaraanilla on vähän eri asia). Mut oli kiva viikonloppu hostperheen kanssa: vähän lautapeliä pelaillen(minä voitin) ja jos meinasi tulla vilu, niin aikaisemmin mainittujen villasukkien ja fleecen lisäksi muutama lasi skumppaa, viltti, Eat Pray Love -kirja ja järvinäköala ulos. A vot.

Kookaburra

Lake Macquarie

Oi niitä päiviä, kun lapset ovat koulussa ja au paireilla on omaa aikaa. Oli niin ihana rantapäivä Erican kanssa että ihan pahaa teki lähteä pois(siinä jos jossakin tarvittiin lujaa tahdonvoimaa). Ja taas oli myös muuten piknik kuvioissa. Mut ah niin IHANAA! Ei riitä kuvat eikä sanat. Lämmintä, pilvetön taivas, ihanan kirkas vesi (siis oikeasti kirkas vesi), ei liian ruuhkainen ranta, pehmeä hiekka, hyvä seura, hyvä ruoka ja iso rantapyyhe. Meren kohinaa, kevyt tuulenvire. Ei ressiä.

Ja niin tapahtui sekin päivä kun mä olen AJOISSA. Nimittäin tunnin etuajassa. WOW. No oma vika, kun ajattelin kelloa väärin. Mut oman tunnin lisäksi jouduin odottelemaan toisen tunnin kun toiset olivat vastaavasti myöhässä:D Oli ainakin aikaa jutella aseman lippumyyjän kanssa korvapuusteista (hän oli koulussa tuntenut suomalaisen, jonka luona oli tarjottu korvapuusteja. kehui niitä. hyvä me;) ) ja ihan säälistä sain vesipullon (mut ei mikä tahansa vesipullo vaan operatalolla ja harbour bridgen etiketillä varustettuna! niitä ei saa ihan mistä vaan:D )

Mansikoita, croisantteja, viinirypäleitä, timtameja ja sipsiä. Piknik @ Bradield Park näkymällä Operatalolle. Aivan loistava Sydney-kaste. Iina oli muuten niin hyvin kameran kanssa heilumassa Sydney-viikon ajan et mä päätin keskittyä ihan vaan olemiseen. Mut on munkin kameraan näköjään muuta kuva tullut.

The Rocks ja Iina ja Leena

Shelly Beach. Ja pilvistä huolimatta oli lämmintä:)

Täyttä tavaraa:) Passionhedelmää pohjalla<3

Suomessa on laskiaistiistaina laskiaispullia, täällä on pannukakkutiistai. Mun amerikkalaiset pannukakut vaatii vähän reenausta vielä:D

Irtokarkkeja! Ekaa kertaa 2,5 kuukauteen! Oli hyviä hedelmänameja;)

Ja niin se aika taas kulkee vauhdilla eteenpäin. Nyt ryhdistäydyn ja kirjoitan. Enää ei oo muuta tekemistä mielessä, mitä voisin tehdä tässä kun kotona pitää ”päivystää”. Tyttö on siis ollut keskiviikosta asti kotona, kipeä. Tai siis pientä flunssaa. Itse aiheutettua, sillä nukkui päällä olevan ilmastoinnin alla. Ensimmäisenä päivänä piti lääkäriinkin oikein mennä. Noh, varaan aikaa ja mennään lääkäriin ja apteekin kautta kotiin. Kyllä tä elämä täällä alkaa näköjään sujumaan vieraallakin kielellä:D

Viime ajat olen päässyt leikkimään turistia ja samaan aikaan olen yrittänyt leikkiä Sydney-opasta. Kaksikko Iina&Leena ovat reissaamassa pallon toisella puolen kahden kuukauden ajan ja soivat yhden ihanan viikon ihanalle Sydneylle, ja ihanalle mulle:D Oli kiva tavata tuttu naama (tosin ensimmäisen illan jälkeen toinenkin oli jo tuttu) ja puhua kunnolla Suomea ihan kasvotusten, ei puhelimelle tai tietokoneen näytölle. Istuttiin ja syötiin ja juteltiin Operatalon lähellä, kierreltiin toreja ja shoppailtiin (yksi enemmän, muut vähän vähemmän, ja ei, se yksi en ole minä :P), istuttiin puistossa piknikillä Operataloa katsellen ihanassa ja lämpimässä (kuumassa?) auringonpaisteessa, syötiin ihanaa appelsiini-valkosuklaajuustokakkua OperaBarissa (kiitos oppaan :P), kierreltiin kaupoissa vähän lisää, tarkastettiin Manlyn seutua, nautittiin Darling Harbourista ja mitä kaikkea vielä. Oli vaan kivaa ja vaikka 2,5 kk oon täälllä jo ollut, niin edelleenkin on asioita joita en ole tehnyt tai paikkoja joissa en ole käynyt. Mutta nyt on taas muutama tehty:)

Ja mitäs muuta… Olen ilmoittautunut parille englanninkurssille ja molemmat ovat alkaneetkin jo. Olen vaan joutunut olemaan tytön sairastelun takia niistä muutaman tunnin pois. Toisella kurssilla on enemmänkin vaan keskustelua Australiasta mut toiselta kurssilta odotan vähän enemmän. Saa nähdä opinko englantia:)

Yksi päivä kyselin hostäidiltä, olisiko jotain muuta mitä he toivoisivat mun tekevän päivisin. Pyykkiä voin kuulemma pestä, jos haluan. Lisäksi keittiön/oleskeluhuoneen imurointi silloin tällöin olisi kiva juttu. Siivooja kun käy joka toinen viikko, niin ilomielin imuroin noi + samalla oman huoneen. Koska sisälläkin ollaan kengät jalassa, niin kaikki roska tulee helposti sisälle.

Yhden uuden harrastuksenkin aloitan pian, mutta mikä harrastus on, sitä en vielä kerro:P

Nyt pääkallosalmiakkeja, yam. Kiitos koti<3 päivä pelastettu. (ja muutama turkinpippuri, joita löytyy täältäkin yhdestä kaupasta!)