Great Ocean Road part 2

Tästä viikosta on vasta kaksi päivää takana ja oon saanut vihdoinkin ”kunnon” tekemistä työn puolesta. Oon heti paljon virkeämpi ja saan muutenkin paljon enemmän aikaiseksi. No mitä ne tekemiset on? Eilen vein Caitlinin hammaslääkärille ja tänään oon kuskannut tytön bändipäiväleirille ja takaisin sekä tehnyt ruokaostoksia. Kuulostaa vähältä mutta tällä hetkellä oon ihan fiiliksissä et olen päässyt oikeasti tekemään jotain muutakin kun vaan olla kotona Caitlinin kanssa. Tein myös kiitoskakun Lisalle siitä hyvästä, että vei ja haki mut lentokentältä.

Mut takaisin viikonlopun reissuun. Kuvia on tulossa paljon:)

Lauantai alkoi jo ennen auringon nousua (hups, teillä Suomessahan päivät alkaa ennen auringonnousua! :D). Bussi lähti Melbournen keskustasta 7:40 ja juna, jolla olimme ajoissa keskustassa, lähti muistaakseni 6:00. Melbournessa oli kyllä mukavaa kävellä noin aikaisin, ei ollut kovinkaan paljon muita ihmisiä liikkeellä.

Great Ocean Road lyhyesti:

-          - Tie alkaa virallisesti Torquaysta, johon matkaa kertyy Melbournesta n. 100 km ja ajoaika n.1,5h (Melbourne on siis Australian itärannikon eteläkulmassa, n. 900 km Sydneystä ja esim. lentoaika  on vähän reilu tunti).

-          - Tie päättyy Allansfordiin ja GOR:n pituus on 243km. Ilman pysähdyksiä tien ajaa 4-4,5 tunnissa.

-          -  Great Ocean Road on Australian yksi suositelluimmista turistinähtävyyksistä ja se onkin tunnettu pitkin maailmaa.

-          - Tie on rakennettu 1. maailmansodan jälkeen (1919-1932) sodasta palaavien sotilaiden työllistämiseksi. Great Ocean Road on maailman suurin sotamuistomerkki.

Ensimmäisen pysähdyksen teimme Torquayn Bells Beachille. Torquay on Australian surffauksen mekka ja Bells Beach on yksi maailman tunnetuimmista surffirannoista. Ja sen oli näköinenkin, sille rannalle ei mennä aurinkoa ottamaan saati uimaan. Tosin tämä päivä oli huono surffaukselle sillä aallot eivät olleet tarpeeksi isoja/voimakkaita.

Bells Beach

Bells Beachiltä jatkoimme matkaa Angleseaan, jossa juotiin aamukahvit ja katseltiin lisää surffareiden menoa. Ja paremmalla menestyksellä, sillä täällä aalloissa oli jo enemmän voimaa.

Vaikka GOR alkaakin jo Torquaysta, Great Ocean Roadin muistomerkki tulee vasta vähän myöhemmin, n. 40 km Torquaystä.

Huomaa hevoset taustalla.

Tie on rakennettu paikoitellen hyvinkin haastavaan rannikkokallioon, mikä mahdollistaa huikeat maisemat Australian ja Tasmanin väliselle Bassinsalmelle.

Seuraavaksi pysähdyttiin rannikkokaupunkiin nimeltään Lorne. Siellä tie kulkee aivan rannan tuntumassa, toisella puolella on meri ja toisella puolella kauppoja ja kahviloita joka lähtöön. 

Seuraavaksi oli vuorossa koalabongausta! (Miksei Suomessa ole koalia, ne ovat niin suloisia!) Paikan nimi oli Kennett River, ja n. 200 metrin hiekkatien varrella eukalyptuspuissa oli varmaan kymmenisen koalaa. Muutama koala oli kameraystävällisesti alempana puiden oksilla:)

Bongaa koala

Koalabongaajia

Koala on australialainen puussa elävä pussieläin joka syö eukalyptuksen lehtiä. Lehdet ovat vähäravintoisia ja vaikeasti sulavia, joten koalat nukkuvat suurimman osan päivästä, jopa 20h, ruokaa sulatelleen ja energiaa säästäen. Eukalyptuksen lehdet eivät ole koalille myrkyllisiä, vaikka muille ovatkin.

Kennett Riverin lintu

Joku niistä monista lookout-paikoista, joita GOR:lla on

Lounas pysähdyttiin syömään Apollo Bayhin. Siellä meillä oli myös vähän omaa aikaa tutustua kylään tai mennä uimaan. Aurinko oli juuri voittanut pilvet, joten uimaan en halunnut mennä. Sen sijaan tutustuin paikalliseen toriin, mikä oli samassa mittasuhteessa kuin koko kyläkin.

Local Market

Seuraava kohde oli Maits Restin sademetsä ja n. 20 minuutin luontopolku. Tämä on nk. kylmä sademetsä, jonka kasvikunta on erilainen verrattuna päiväntasaajan lähellä oleviin sademetsiin (sitä en tiedä/muista ovatko ne sitten lämpimiä sademetsiä? :D). Mutta viileää siellä kyllä oli: isot ja korkeat puut (joiden rinnalla tuntee itsensä tooosi pieneksi) sekä vähän matalammat puut (jotka muistutti palmuja) suojaavat erittäin hyvin auringolta ja pitää lämpötilan alhaalla - huolimatta siitä, että sademetsän ulkopuolella lämpömittari näytti luultavasti 30 astetta.

Nopea pysähdys Lavers Hillissä. Vasemmanpuoleinen koala näköjään nukkuu :D

Tärkeimmät ensin!

Tattattadaaa! Seuraavaksi se, mitä varten ihan oikeasti halusin Great Ocean Roadille mennä: 12 apostolia. 12 apostolia on luultavasti GOR:n tunnetuin nähtävyys. Se koostuu meressä olevista kivipilareista, jotka ovat muodostuneet vuosituhansien saatossa eroosion seurauksena. (Port Campbellin rannikon kalliot ovat pehmeää kalkkikiveä, joka on muodostunut n. 10-25 milj. vuotta sitten. Tällöin vielä koko alue oli veden alla. Myöhemmin meri perääntyi kauemmaksi ja jääkauden jälkeen saavutti nykyisen pintansa. Aallot, tuuli ja sade kuluttavat koko ajan kiveä ja eroosio kuluttaakin kivipilarien ”juurta” n. 2cm vuodessa.) Eroosion seurauksena vuonna 2005 yksi apostoleista (joka oli n. 50m korkea) romahti.

Nimestään huolimatta 12 Apostoliin kuuluu varsinaisesti 9 apostolia, joista siis yksi on romahtanut. Kauempana tästä 12 Apostolin muodostelmasta on Three Sisters –niminen kivipilarimuodostelma, joten voisikohan 9+3 johtaa kahteentoista Apostoliin?

Väärinpäin oleva kuu

Port Campbellin kansallispuiston alue (jossa sijaitsee 12 apostolin lisäksi Loch Ard Gorge ja Three Sisters) on muuten tunnettu vuoteen 1922 asti ”sow and piglets” (emakko ja porsaat). Tämän jälkeen alue nimettiin ”The Apostles” turismin takia.

GOR itsessään ei ollut kovin ruuhkainen eikä myöskään muut pysähdyspaikat, mutta 12 Apostolilla oli ihmisiä tosi paljon. Luulin, että meille annettiin riittävästi aikaa 12 Apostolin ihmettelemiseen, mutta 50 minuutin sijaan siellä olisi voinut viettää useammankin tunnin. Oli ne vaan niin hienoja ja aurinkokin paistoi ja ah kaikki oli niin ihanaa:) Tulipa siellä myös suomalaisia vastaan. Ihmettelin, et ymmärränpä hyvin mitä vieressä olevat ihmiset puhuu kunnes tajusin niiden puhuvan suomea:D

12 Apostolin jälkeen pysähdyimme Loch Ard Gorgelle ja Three Sistersille. Meille ilmoitettiin, että aikaa tässä paikassa on n. 30 min, mutta siinä ajassa ei ehdi molempia näkemään. Laitettiin kuitenkin C:n kanssa jalkoja reippaaseen tahtiin eteenpäin niin ehdittiin nähdä molemmat:D Kannatti:)

Loch Ard Gorge on nimetty Englannista Melbourneen matkalla olleen purjelaivan, Loch Ardin, mukaan. Kolmen kuukauden matkan jälkeen laiva ajoi karille Loch Ard Gorgen lähellä vuonna 1878. 54:stä ihmisestä selviytyi kaksi, gorgen (kuru,sola) ansiosta.

Rannikon jyrkänteet ovat jopa 70 metriä korkeita.

Viimeinen pysähdys Great Ocean Roadilla oli London Arch, joka on vuoteen 1990 asti tunnettu London Bridgenä. Tammikuussa 1990 toinen kiveen muodostuneista luonnonmukaisista silloista romahti yllättäen, jonka jälkeen nimi vaihdettiin sillasta holvikaareksi. Silta romahti aikaisin aamulla mutta paikalla oli kuitenkin kaksi turistia. He olivat onneksi London Bridgen uloimmassa kohdassa, joten kukaan ei loukkaantunut. Kesti kuitenkin 4 tuntia ennen kuin helikopteri tuli pelastamaan heidät. Kuulemani mukaan nämä kaksi loukkuun jäänyttä ihmistä (mies+nainen) olivat kumpikin tahoillaan (perheilleen) sanoneet menevänsä työmatkalle ja aivan jonnekin muualle kuin Great Ocean Roadille. Sillan romahdus oli kuitenkin sen verran iso asia ja keräsi paljon mediaa paikalle, joten jäivät kiinni valehtelusta…

Ennen ja jälkeen 15.1.1990

Reitti takaisin Melbourneen kulkee sisämaan kautta, n. 250km ja 3h. Matkalla pysähdyimme vielä Colaciin päivällistä syömään. Colac on valtatien varressa, joten pikaruokapaikkoja löytyi. Kiinalaiset, japanilaiset jne. Onneksi oli sentään yksi amerikkalainenkin;) Takaisin Melbournessa oltiin yhdeksän jälkeen.

Täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti Great Ocean Roadista. Tai siis siitä että se teki muhun vaikutuksen apostoleineen ja londonarcheineen. Ja se, että n. puolet tiestä on louhittu kallioon meren rantaviivaa seuraten on aivan uskomatonta. Onneksi mun ei ole tarvinnut olla rakentamassa tota!

Loppuen lopuksi olen myös iloinen siitä, että ei ajettu omalla autolla. Ainakaan yhdessä päivässä. On se vaan niin paljon helpompaa istua bussissa ja nauttia maisemista. Seurata kartasta ihan huvikseen missä mennään, eikä tarvitse miettiä koska tulee oikea risteys johonkin paikkaan. Lisäksi paikalla on opas joka kertoo asioita, mistä ei turistioppaissa mainita. Toisaalta olis ollut kivaa viettää enemmän aikaa 12 Apostolilla ja Loch Ard Gorgella, mutta siihen yhden päivän tunnit ei vaan riitä. GOR:n ajaminen yhdessä päivässä mahdollisti myös sen, että sain tutustua Melbourneen rauhassa ja näin myös Victorian maaseutua. Sain paljon enemmän neljässä päivässä kuin odotin:) Kotiin palasin erittäin tyytyväisenä ja erittäin väsyneenä.

Warrnambool ->
<- Colac